Tänä keväänä yhdeksän vuotta täytti Ukko, jackrussellinterreri, joka on ollut vuosia Mäyränpesän armoton saalistaja, kyytiä ovat saaneet hiiret, rotat ja kärpät. Joskus myös sisätiloissa -  ah maalaiselämän ihanuutta!

Toinen koirasankari on Ahti, tuo useimmiten pörröinen russeli jolla on uskomattoman jääräpäinen luonne ja loppumaton kyky ottaa vastaan rapsutuksia. Ahti on muutaman vuoden isoveljeään nuorempi. Ukko ja Ahti ovat oikeastikin velipuolia.

Kolmisen vuotta sitten, kun olimme kaikki lähes näännyksissä kasvavan jyrsijäinvaasion seurauksena, hätiin saapui pitkäkarvainen Herra Mouru (jota tosin kaikki tuntuvat haluavan kutsua eri nimillä), perimätiedon mukaan jostain jalosukuisesta haarasta peräisin oleva väsymätön 5-vuotias hiirestäjä, kyytiä saavat niin pienpedot kuin lähes kaikki reviirille erehtyvät tyypit. Koiravaroituksen sijaan portille voisi harkita varoitusta tästä kissasta. Pitäkää sormet visusti omalla puolella!

Nelijalkaisia ystäviämme on lisäksi Tino, lämminveri-ruuna,  joka on yhteinen siskoni kanssa. Tino on ilahduttanut elämäämme jo vuodesta 2008 -  viimeisimmät vuodet ihan ikiomana. Vaikka Mäyränpesän pihassa lähes sata vuotta vanha navetta komeileekin( ja odottaa kunnostusta), ei vähän yli "puolen hehtaarin metsä", ole kuitenkaan riitttävä hevoselle, siksi Tino asuu toisaalla. Tinon kanssa tehdään ihan kaikkea, käydään reippailla maastolenkeillä, haaveillaan metsäretkillä, sunnuntaiajellaan kärryillä, satunnaisesti käydään pettymässä omaan puskaratsastajuuteen tunnilla, sisko välillä intoutuu hyppäämään. Tämän hevosen käsiteltävyyttä kuvaa parhaiten "iso (hyvinkoulutettu) koira" ja luonnetta "täysi kymppi"!  

Toivotaan vielä monta vuotta näitä iloisia hetkiä, eihän 17 vuotta ole ikä eikä mikään!

 

Niin ja sitten ne kanat! Tällä hetkellä määrä on 10 kotkotusta, mutta kun kukkoja on yli omien tarpeiden, laskee määrä syksyllä. Teinikanat, nuorikot Fasu ja Neiti Kananen, alkanevat munimaan loppukesästä, aikuiset kanat (Kekkoset, Minni ja Ruskeat), 5kpl munivat tälläkin hetkellä noin 1 munan päivässä. Kauniita vaaleanpunertavia munia, toinen Ruskea munii mintunvihreitä!

 Sitä iloa kun niitä saa seurailla puuhissaan, kuinka nauttivat kun pääsevät pihan puolelle vapaaksi aurinkoa ottamaan ja kuopsuttamaan. Töihin lähtiessä joutuu todella valvomaan itseään että ei unohdu täysin kanojen kiehtovaan seuraan!    

Tämä tipukuva on kaukainen muisto vain, eikä näistäkään ole aikaa kun muutama hassu kuukausi.

 

R