Kesä on ehdottomasti antoisinta aikaa maalla. Mäyränpesän miljöössä voi nauttia aidosta luonnonrauhasta vaikka matkaa Riihimäen keskustaan on vain 5km.

Piha ei ole mitenkään puleerattu ja "oikeat" puutarhaharrastajat saavat takuuvarmasti näppyjä katsoessaan meidän iloista voikukkaketoa ja joka virkoaa täyteen loistoonsa noin kahdessa päivässä ruohonleikkuun jälkeen. Mutta enemmän arvostankin sitä huoletonta, idyllistä tunnelmaa ja rappioromantiikkaa jonka tilalla aistii ja näkee.

Pari kertaa kesässä pakotan itseni kitkemään kukkapenkkejä että niiden oikeilla kasveilla olisi edes kohtalaiset mahdollisuudet selvitä elämänlangan, ohdakkeiden ja nokkosten seassa. En todellakaan ymmärrä sitä kun jotkut tuntuvat nauttivan tällaisista askareista - minua kannustaa ainoastaan se että saan pelastettua varsinaisia perennoja ja pihan yleisilme hetkeksi siistiytyy. Viikonloppuna kitkettiin kanojen kanssa yhdessä. Kanat seuraa mistä nypin rikkaruohoja ja voi sitä riemua kun jostain löytyy mato. Matojuoksu on uusin villitys meillä!

Kuvassa alhon kantaa oleva Kekkonen tarkastastelee rikkaruohojen laatua ja määrää.

Jaksan taas seuraavan kuukauden onnitella itseäni kuinka ahkera olinkaan vaikka tosiasiassa ne oikeat puutarhaharrastajat käärisivät hihat ylös ja alkaisivat kitkemishommat siinä kohdassa kun mitä lopetan tyytyväisenä myhäillen ruokkoamiseni!

Enemmän kuin täysin viimeisteltyä, rikkaruohotonta pihapiiriä, arvostan pieniä kauniita keitaita ja yksityiskohtia joihin voi pysähtyä ( jos malttaisi) nauttimaan ympärillä vallitsevasta kauneudesta.

 

Ihmiset ovat erilaisia ja lukeudun ehdottomasti siihen huolettomimpaan ryhmään mitä tulee viimeistelyyn ja säntillisyyteen näissä asioissa. Rentous ja kauneus ovat enemmän minun makuun!

 

 

 

R