Viime aikoina on mielessäni pyörinyt ajatus siitä kuinka pitäisi osata pysähtyä hetkeen. En tiedä onko tietoisuuteni herännyt tuntemaan hienompia vivahteita ympäröivässä luonnossa ja tapahtumissa tämän erikoislaatuisen kevään myötä.

Liian usein huomaa suorittavansa erilaisia juttuja, harrastuksia ja ihmisten tapaamisia hieman liikaa totutun tavan mukaisesti. Yksi missä onneksi huomaan osaavani pysähtyä hetkeen, on kun hevosen kanssa lähtee keväisenä iltapäivänä metsään ja hevosen seesteisyys ja ilo tarttuu myös päivän töissä säheltäneeseen kuskiin. 

 

 

Jääpuikot pihan syreenissä, lintujen laulu, se että tiessä näkyy sulaa hiekkaa, räystäiltä kuuluu tippuvan veden ääniä. Kevään ihana ja armoton valo. Minä saan siitä puhdasta energiaa, osan ihmisistä kuulee valitettavasti lähes lamaantuvan lisääntyvän valon myötä.

Olen kevään lapsi ja tämän upean vuodenajan kokeakseen jaksaa aina yhden talven yli raahata polttopuita, lämmittää taloa ja tehdä lumitöitä. Puhumattakaan toppavaatteiden pakkaamisesta päälle tallille lähtiessä ja hevosen kuorruttamisesta lähes joulukuuseksi erilaisilla heijastinviritelmillä päästäkseen syöksymään pimeyteen.

Tulette huomaamaan että tämä Minun ja Tessun blogi ei pitäydy missään tietyssä aihealueessa. Kirjoitetaan ja kerrotaan niistä jutuista jotka kulloisellakin hetkellä tuntuu itseä liikauttavan, se voi olla yleistä pohdintaa, haaveilua, projektien suunnittelua, niiden toteuttamista, välillä (useimmiten)  tekemistä vailla minkäänlaisia suunnitelmia. Juhlien järjestämistä, iloisia juhlia, ihania ystäviä  ja hyvää ruokaa. 

Blogin nimi, Muiden Juhla On Meidän Arkea, kertoo siitä että kaikki muistaisivat ettei asioita tarvitse suorittaa ryppyotsaisesti ja muiden odotuksia systemaattisesti täyttäen.  Pysytään henkisesti vetreinä ja tehdään arjesta juhlaa!

 

Ihanaa viikonloppua!

R