Pääsiäisen ohjelmistossa oli upouuden pastakoneen sisäänajo. Kumpikaan meistä ei ollut koskaan varsinaista home made- pastaa syönyt, valmistuksesta puhumattakaan.  Kun Tessu sai moisen vempaimen joululahjaksi, päätettiin ryhtyä tuumasta toimeen.

Pysyttiin riisutussa ohjeessa, taikinaan tuli siis durumvehnäjauhoja, puolikarkeita vehnäjauhoja ja iso määrä omien kanojen munia. Joissain ohjeissa oli suolaa ja mitä lie mutta halusimme kokeilla ihan yksinkertaisinta.

Ensin jauhot pöydälle, keskelle tehtyyn koloseen munat ja ja eikun sekaisin. Tessu ilmoitti, tarjouduttuani vaivaamaan taikinaa, että kyllä hän jaksaa. Taikinaa piti vaivata kymmenisen minuuttia. Loppuajasta olisikin jo apu kelvannut.

Pastakone itsessään on kaunis kuin mikä. Painava ja kiiltävä. Kun taikinaa oli pöydällä  riittävästi työstetty ja sopiva sitko saavutettu, otettiin pala taikinaa ja sitä koneeseen pujottamaan. Alkuun taikina hieman repeytyi mutta kun keksimme käydä lisäämään hieman jauhoja kerroksien väliin alkuvaiheessa, alkoi koostumuksesta tulla ihan oikean näköistä ja tuntuista. Riittävän monta kertaa kun taikina matkasi telojen välistä, oli aika siirtää vivusta teloja lähemmäksi toisiaan ja tätä jatkettiin kunnes haluttu vahvuus oli saavutettu. Koneen toisella puolella on osa jolla saa tagliatellea tehtyä kätevästi. Sitä siis oli tarjolla ensimmäisellä kerralla.

Koska kohtuu on tälle parivaljakolle suhteellisen tuntematon käsite, alkoi pastaa syntyä sitten kuin liukuhihnalta, johtuen lievästä liioittelusta taikinantekovaiheessa. " Ai tää ohje on 4-6 hengelle. Meitähän on ainakin 6, tuplataan annos!"

Puuha oli mukavaa viikonlopun askartelua ja tulipahan taas opittua uusi taito. Tokihan miesväen saavuttua alkoi netistä tutkiminen mitä lisäominaisuuksia tähän koneeseen saakaan. Ruokana meillä oli tuona lauantaina savujuustokeittoa, lautasten pohjalla oli yllätyksenä pekoni-purjo-täytteisiä pastatyynyjä,  jotka tehtiin samassa rytinässä hetken mielijohteesta. Pääruoka oli tagliatelle-pastaa, peuranlihapullat kermaisessa kanttarellikastikkeessa. Jälkiruoaksi lemon curd- muffinsseja joissa oli todella imelä kuorrute. En itse pidä cup cake-humusta ( tai ylipäätään mistään joukkovillityksistä) joten siksi kieltäydun näitä sellaisiksi kutsumasta vaikka epäilyttävästi ulkonäkö niihin viittaakin. Lemon curd oli myös itse tehtyä.

Päivään mahtui yhdessäoloa ystävien seurassa ja meille aina niin luontevaa kokkailua keittiössä. Sitä arjen juhlaa meillä harrastetaan, vaikkakin nyt juhlapyhänä.

 

R&T