Kauan niitä sai odottaakkin!

Menin toissa aamuna kanalaan, enkä ollut uskoa silmiäni sillä näin pikkuruisen munan pesässä.

Säntäsin sisälle innosta huitoen ja huutaen että siellä on muna, siellä on muna! Nappasin puhelimen, isännän ja juoksulla takaisin kanalaan tätä ihemttä kuvaamaan. Isäntä tosin lompsi perässä ja kettuili että on niitä munia nyt ennenkin nähty.

Kumarruin kuvaamaan ensimmäistäni ja yllätyin iloisesti kun niitä olikin kaksi.

.

Todellisia minimunia, mutta eivätköhän ne siitä vähän kerrallaan ala kokoaan kasvattamaan, toivoakseni ainakin.

Tässä teille hiukan vertailukuvaa miksi kutsun niitä minimuniksi, ensin normaalikokoisen kananmunan kanssa.

Ja sitten ajattelin kuvata vielä perinteisesti tulitikkuaskin kanssa, mutta koska sellaista ei käteen nopeasta etsinnästä huolimatta eksynyt, otin kuvan korvaavan tuotteen eli colt-sytkän kanssa. Tässä kuvassa munien pikkuruisuus tulee hienosti esiin.

Heti vaan pannulle ja maistelemaan! Käteväähän näissä on se että näitä mahtuisi pannulle, kerralla paistumaan luultavasti ainakin viisi kappaletta. Ei onnistuisi tällä pannulla, kaupan munien kanssa.

Aluksi ajattelin että en riko keltuaisia, mutta sitten uteliaisuus voitti. Valitettavasti kamera ei ihan ikuistanut värejä niin kirkkaina kuin ne oikeasti oli, sillä yhden munan keltuainen oli sisältä aivan kirkkaan punainen. Näin niinkuin aloittelijana en osaa sanoa mistä väri johtui, alan konkareille tämä varmasti on päivän selvä juttu , mutta tälläinen harjoittelia on ihan ihmeissään?

Kahdessa muussa oli hiukan oranssimpi tuo keskusta, mutta ei ollenkaan niin punainen kuin tuossa yhdessä.

Herkullisia! Odotus on nyt todellakin palkittu ja lisää odotellaan huomiseksi, ne sitten keitetään.

T