Nyt on pakko taas vähän järjestellä!

lokero11.jpg

 

Löysin nimittäin uuden ihanan lokerikon Riihimäellä sijaitsevasta sisustustavaraliikkestä. Näin heti sieluni silmin sen jossain päin  Mäyränpesän keittiötä. Ja vaikka kyseessä onkin ruhtinaallisen suuri tila, lähes 30 neliötä, olen onnistunut vuosien saatossa, keittiöremonttia odotellessa täyttämään seinät ja lattiapinta-alankin melkoisen lahjakkaasti.

klokerikko1.jpg

Varsinainen keittiön remontti antaa vielä odottaa itseään, mutta aina johonkin kulmaan ollaan jotain päivitetty, saareke on rakennettu jokunen vuosi sitten ja siihen asennettu kaasuliesi ja yksi nurkkaus on saanut oikeat puiset työtasot. Ne ovatkin varmaan ainoat asiat mitkä jää kun keittö laitetaan uusiksi. Harmillista että pinnat on pilattu aikoinaan lastulevyllä ja lattia muovimatolla. Hienointa olisi ettei tarvitsisi vanhassa talossa pintoihin kajota mutta nyt on pakko kun vanhat lankkulattiatkin on aikoinaan purettu ja vaihdettu betoniin ja lastulevyyn. Harmillista.  Onneksi yhdessä kulmassa olevat leivinuuni ja puuhella on aikoinaan säilytetty, ne kunnostetaan sitten kun nuohoojasetä niin sanoo. Nyt ollaan saatu lämmityslupa aina vuotuisen nuohouksen yhteydessä. Uunit ovat alkuperäisiä ja torppa on lähes sata vuotta vanha.

Mutta, nyt siis piti saada lokerikko seinälle ja sen tieltä piti raivata tavaroita taas johonkin seuraavaan paikkaan. Koska remonttia ei tosiaan ole suuressa mittakaavassa tehty, on seinissä vielä nuo 80-luvun aarteet, lastulevyt jotka olivat muuttaessamme hempeän persikansävyiset. Jo muutettuamme maalaattiin seinät vaaleiksi, mutta silloisten kaappien taakse vielä jäi tuo hurmaava sävy. Eilen keksiessämme Tessun kanssa käydä keittiössä riehumaan, kohtasimme taas tuon karmivan värin. Maalia ei ollut heti kädenulottuvilla. Mitä tekee ripeäotteinen naisväki? Komeron kätköistä löytyi vanhoja tapettikirjan jäänteitä, oitis niitä seinään puuliimalla kiinni sommittelemaan ja halutut kalusteet päälle asettelemaan! Käyttämämme menetelmät ovat usein ihan jotain muuta kun entisen sisustusmyyjän luulisi käyttävän mutta tässäkin tapauksessa luovuus kunniaan ja käytäntö opettaa mitkä jutut toimii ja mitkä ei. Työskennellessäni sisustusmyyjänä huomasin tästä kokeilunhalukkuudesta olevan hyötyä myös työssä. Silloin pystyi asiakkaille kertomaan oman kokemuksen kautta erilaisia tapoja ja ideoita kun oli ihan oikeasti kokeillut niitä käytännössä.

sein%C3%A47.jpg

sein%C3%A4tt.jpg

lokero4.jpg

 Heti ei arvaisi käydä liimailemaan tapetinpaloja seiniin, mutta se kannatti! Keittiöön saatiin uutta ilmettä asentamalla tuo uusi lokerikko ja puljaamalla vanhoja tavaroita uusiin paikkoihin ja yhdistelemällä niitä erilailla.

Myös nämä 50-luvun puiset lokerikot joissa on muoviset kipot, pääsivät uuteen paikkaan ja saivat myös taakseen tapettikollaasin.

lokero5.jpg

Ja kun lokerikot vaihtoivat paikkaa, piti myös puuhellan pääty järjestellä uudelleen. Valurautapannut on meillä päivittäisessä käytössä, mikään muu materiaali ei tunnu kestävän kaasuliedellä.

lokero6.jpg

Keittiöön saimme moneen nurkkaan uutta ilmettä muutaman tunnin puuhastelulla. Vanhoille tavaroille voi keksiä  hienoja uusia käyttötapoja kun unohtaa totutut tavat.

lokero2.jpg

lokero10.jpg

lokero9.jpg

Kevät on jo ihan kohta, sitten vasta innostutaankin uudelleenjärjestelyistä eikä aikaakaan kun saamme taas laajentaa elintilaamme pihamaalle.

R&T