Sunnuntaina päättyi minun kanasuurperheellisen viikon kestänyt elämä. Tessu palasi Kreikasta ja jaoimme viimeinkin kanat. Yksi suosikki minulla oli, Fasu,  joka viime viikolla kesynä tyyppinä lennähti olkapäälleni.  Muuten mentiin meiningillä, sulle -  mulle.  Lopputulema Mäyränpesän siivekkäiden vahvuudessa oli nyt seuraava:

Munivat Kekkoset&Co ( eli aikuiset Alhot, 3kpl,  suoraan Sannalta)

Teinikanoja Alhoja 5 joista 2 kanaa ja kolme kukkoa. ( Miten tässä näin kävi??!!) Siinä porukassa siis Fasu, Neiti Kananen, KukkoKalervo, joka oppi viime viikolla kiekumaan, ja ne kaksi vielä nimetöntä kukkoa. Katsotaan nyt mihin tilanne kehittyy, ehtivätkö nimiä saadakaan.

Lisäksi tähän porukkaan haettiin Sannalta 2 kaunista ruskeaa kanaa, sekarotuista, joista toinen munii ihmetystä aiheuttavia vaaleanvihreitä munia.

Yhteensä siis 10 kotkottajaa. Määrähän vain vaatimattomasti tuplaantui alkuperäisestä suunnitelmasta. 

Mäyränpesän koirat ovat eläneet jännittäviä aikoja. Kummasti terrierin saalistusvietti ulottuu myös siivekkäisiin.

Ei ole tarvinnut miettiä missä koirat menee, eipä ainakaan karkaa tiluksilta, kävelee vain navetan taakse toteamaan että siellä ne päivystää aidan takana. Tänä aamuna mentiin jo aika rauhassa, eikä kuulunut haukkuakaan. Ja koirat tuli käskystä pois suhteellisen helposti.

Vielä on  kanat aitauksessa, mutta kun porukka hitsautuu yhteen, tiedossa on aurinkoisia päiviä Mäyränpesän etupihalla minun valvovan silmän alla.

R